Kahvikuppi

Pikkutalon isoveljen nimi on tietenkin Päätalo. Hirsirunkoinen, 3-kerroksinen, vuonna 1924 rakennettu ja pieni kuin käkikello. Tässä albumissa kurkistetaan olohuoneeseen. Olohuoneemme on kodikas koska kalusteet ovat "käsin poimittuja", vuosien varrelta valikoituneita yksilöitä joilla on kaikilla ollut hyvä syy päätyä meille. Anopin astiakaappi, molemmilla "omat tuolit", upottava sohva ja romulöytö sohvapöytänä. Bonuksena alkuperäinen, toimiva kakluuni. Matto on monen vuoden toteutunut haave ja stereotaso on mittatilaustyö levyjen keräilijälle. Musiikkia, lepoa ja rentoutumista!

Mietin jo, kehtaako tässä vaiheessa alkaa joulutunnelmoimaan, mutta onneksi Unelmien talo ja koti-lehti julkaisi kilpailun ja nyt voi hyvällä omallatunnolla ihastella joulukuvia. Maalla koristellaan tosissaan, kaupungissa on yleensä hillitysti muutama posliininen koriste ja jokunen hopeapallo.

entisestä asunnosta siirtyi melkein kaikki olohuoneen kalustus sellaisenaan. Sohva, matto, valaisin, tarjoiluvaunu, keinu, lähes kaikki... Vähän joutui pyöritellä kun tämän asunnon malli ei ollutkaan niin kelpo kalusteille kuin edellinen. Mutta kaikki on löytänyt paikkansa ja olen tyytyväinen siihen miten kaikki lopulta asettui. En edelleenkään ole sohvapöytä tyyppiä, vaan haluan ilmavan, kevyen ja avaran tilan olohuoneesta. Jotain laskutasoa sohvan viereen kuitenkin kaipasin, ja Menun matala pöytä oli oiva löytö tähän tilaan. On jotain, mihin nyt laskea vaikka se kahvikuppi...Viimeistelin vielä tuon kulman lopuksi omalla taiteel...

Liepun astioilla voi kattaa pöydän arkeen ja juhlaan. Astioita on kirjava joukko antiikista retron kautta tähän päivään. On perittyjä, lahjoitettuja, pitkään toivottuja, löydettyjä, kirpparilta kahmittuja ja upouusia. Kaikki sulassa sovussa!