Olen säilyttänyt muistona entisen taloni 3 ikkunaa, jotka ovat vuodelta 1925. Tuunasin hiukan yhtä ikkunaa ja laitoin kulmaraudoilla vanhan laudan kappaleen hyllyksi. Koristeeksi laitoin kauniin lankaköynnöksen ja hopeiset kynttilän jalat. Pienellä sydämen muotoisella metallilautasella on keramiikkakurssilla tekemiäni kruusuja ja viinipullon korkkeja.
Tähän ihanaan, kukalliseen, lempeän sävyiseen kuusiviirinauhaan tarvitset erilaisia lahja- ja joulupapereita (joista itselläni osa oli kaksipuoleisia) (arkkipaperit ovat parempia tähän tarkoitukseen, etteivät rullaannu), hyvät sakset (mahdollisesti pyöreän paperileikkuristanssin), ompelukoneen ja leppoisan tunnelman.
Jäinpä sitten syksyllä vuorotteluvapaalle toteuttamaan luova hullu-puoltani. Kirpputoreilta keräilemieni sorvattujen kynttilänjalkojen maalaus ja tyynyt, etenkin farkuista ja vanhoista kanavatöistä kasatut, ovat olleet varsin mieleistä huuhaapuuhaa. Käsillä tekeminen (jota taitoa ei kyllä synnyinlahjaksi tullut saatua) ja luova kehittely on niin ihanaa, että kovasti haaveilen ja suunnittelen uranvaihtoa kokonaan...Punaisena lankana kaikessa on kierrätys ja jo olemassa olevan uudelleenkäyttö iloisesti ja värikkäästi. Lähes kaikki huuhailuni on ajatuksella "siitä tehdään, mitä kaapeista löytyy". Tai kirpputoreilta... Ai että mä ole...
Oma unelmientaloni alkaa pukeutua jouluun jo marraskuussa. Ikkunoihin, kattoon ja terassille ilmestyvät valonauhat tunnelmaa luomaan pimeisiin iltoihin. Lyhdyt syttyvät. Lankakopan nostan esille ja neulon läheisille kuviollisia sukkia ja villapuseroita. Reseptikirjoja selaan ja alan pikku hiljaa leipomaan herkkuja pakasteeseen. Lasten ja pikkuväen odotus joulunviettoon inspiroi ja antaa paljon iloa.