Leppoisa

Pieni rivitalopiha on leikkikenttäni. Joka kesä lisään tai muutan jotakin, ihan kokeilumielessä. Ja koosta huolimatta olemme onnistuneet löytämään tilaa ruokailulle, levolle, keittiötarhalle ja tietenkin kukille!

Aapolan terassin kolmas kesäkeittiö versio ja varmaan se paras niistä. Ensin oli Singerin jalasta tehty grillaustaso, joka osoittautui heti alkuunsa jo liian pieneksi. Tänä kesänä entisen paikalle rakennettiin uusi, työtasoltaan reilumpi. Maalaisromanttisesti hyllyjen eteen tuli kauniit ruutuverhot jotka kuitenkin sai pian ovien tieltä väistyä. Piilossa, suojassa on nyt tarvittavat kesäköökkitavarat ja roskakorikin. Grillit kuumaksi.

Pikkuruinen, mutta sitäkin rakkaampi rivaripiha, jota laitellaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Vihreän peukalon puute korvataan innokkuudella. Vanhempien makuuhuoneesta avautuu leppoisaan oleskeluun sisustettu parveke.

Tähän ihanaan, kukalliseen, lempeän sävyiseen kuusiviirinauhaan tarvitset erilaisia lahja- ja joulupapereita (joista itselläni osa oli kaksipuoleisia) (arkkipaperit ovat parempia tähän tarkoitukseen, etteivät rullaannu), hyvät sakset (mahdollisesti pyöreän paperileikkuristanssin), ompelukoneen ja leppoisan tunnelman.

Se alkaa yöt kylmetä. Minulla on tuollainen kookas ulkokukka joka on vielä hengissä. Empäs raski sitä tuolla ulkona enään kylmettää joten kannoin sen sisälle. Samallapa ajattelin, että miksen tuota mukavaa löhötystuoliakin toisi sisälle myöskin. Siinä on tosi mukava istua joten olkoon nyt jonkin aikaa tuossa takkahuoneessa. Siinäpä on leppoisaa muistella lämmintä kesää ja heitellä pökköä pesään. Vaihdoin tilaan myös tummat verhot...mustat, yllätys yllätys :)

Harmaa puutalo asuu kalliolla kukkulalla, tuulen tuiskeessa ja auringon paisteessa. Maisemissa lepää silmä ja mieli. Kun hankimme paikan vuosia sitten, se oli edellisiltä omistajilta kesken jäänyt rakennustyömaa. Kesken se on vieläkin. Kun jonkin nurkan saa valmiiksi, toinen kaipaa kohennusta. Ei se haittaa. Elämä Laiskanlinnassa on silti leppoisaa.