Musta kaide

Tiedättehän lasiverannan, kodin käyntikortin, ensimmäisen asian jonka vieraat näkevät tullessaan kyläilemään. Meidän lasiveranta näytti toukokuuhun räjähdykseltä! Keskeneräiset projektit ynnä muut säilytettiin kauniisti verannalla. Eikä tuo ihana sininen lattia juurikaan päässyt esille tämän tavaramäärän alta...

Eteisemme on todella pieni, vajaa metrin leveä ja puolitoista pitkä pikkutila. Ajatus mustapohjaisesta tapetista voi kauhistuttaa näin pieneen tilaan, mutta itseasiassa tummapohjainen valkokuvioitu tapetti toi ryhtiä tilaan ja tekee sisääntulosta huolitellumman ja sisustetun näköisen. Eteisen seinän muutos lähti liikkeelle portaikon maalauksesta ja umpinaistamisesta: Vanhat mäntyportaat olivat hyvässä lakassa, mutta eivät vain istuneet valkopestyyn kotiimme, joka putkiremontin yhteydessä remontoitiin lattiasta kattoon. Portaikon alla oleva tavarakasa oli myös kauhistuttava näkymä, joka iski silmään heti sisään astuttaessa. Hioi...

Ison talon eteinen oli lähinnä varastokunnossa, jotain oli tehtävä! Lopulta tuo jotain osoittautui ihan täydelliseksi remontiksi, uusiksi meni kaikki mikä vain voi mennä. Seinät käsiteltiin ja maalattiin, katto tasoitettiin ja maalattiin, lattiaan laitettiin lattialämmitys ja valettiin uusi betoni, portaista revittiin vanha muovimatto pois ja paljon muuta. Eteisestä tuli huone, jonne on aina hyvä tulla.

Entinen terassikalustus oli palvellut jo kohta 10 vuotta ja oli edelleen käyttökelpoinen, mutta kävi pieneksi perheemme käyttöön, joten pöytäryhmä uusittiin hyödyntäen vanhaa ja uutta. Tuolit ovat uudet, mutta pöytälevy on polttopuiksi joutumiselta pelastettu, lähes satavuotias ison pirtin pöytälevy, johon tehtiin uudet jalat ja putsattiin. Myös terassia jatkettiin koko talon sivun pituiseksi ja lopulta rakennettiin pergola ja istutettiin villiviiniä ja viinirypäleitä kasvamaan pilareita pitkin. Ja kaiken kruunaa valot pimeneviin iltoihin.