Punainen mökki

Punainen tupa sai uuden ilmeen uusien kesäasukkaiden myötä. Talo oli haalistunut ja rapistunut kauttaaltaan. Lattiakin oli lahonnut, koska oli ollut käyttämättömänä ja hoitamattomana 30 vuotta. Ulkomaalaus oli haalistunut, osa ikkunoista oli rikkoutunut ja niitä oli paikkailtu lasinkappaleilla. Kaikenkaikkiaan korjaustavoista päätellen korjausmateriaalit olivat olleet arvokkaita tuohon aikaan, jokainen palanen oli hyödynnetty. Otimme haasteen ja aloitimme punaisen tuvan kunnostamisen ja perinnerakentamiseen tutustumisen.

Punaisen tuvan piha välillä luonnon tilassa, välillä niiton jälkeen vähän lyhyemmällä heinikolla. Polut kulkevat pihalla tuvan ovelta aittaan, tielle ja ulkohuussiin. Pihan niittäminen on kesän lempipuuhaa punamultamaalauksen lisäksi.

En ole erityisen innokas jouluihminen, enkä ihan hirveästi huuhaile joulun suhteen. Tuvassamme on aina jouluinen tunnelma, johtuen varmaan punaisen värin läsnäolosta. Siskonpoika totesikin, että keittiömme on ihan selvästi joulupukin paja! Pihalle kyllä virittelen valoja reilusti; kärsin tästä pimeydestä. Valot eivät ole jouluvaloja vaan kaamosvaloja! Esittelen kuitenkin tässä ne muutamat jutut, jotka ovat ihan virallisesti joulukoristeina ja poistuvat piiloon tammikuussa.

Purolan kesä 2016

Pieni mökki kummulla, metsän katveessa, on paikka, jossa sielu lepää. Perunamaata ei löydy, mutta kukkamaita sitten sitäkin enemmän.

Sinivalkoinen huussi puolen hehtaarin tontin perimmäisessä nurkkauksessa.