Olohuone kylpee ikkunoista tulvivassa valossa aamusta iltaan saakka. Tila on keskeneräinen, ja vaatii aneemisen olomuotonsa piristeeksi jotain värikästä ja räiskyvää. Aika näyttää! :)

Ei kuvausta

Arjen pieniä satunnaisia yksityiskohtia

Valoisa ruokailutila on yhteydessä olohuoneeseen. Edellisen asukkaan vuonna 2010 remontoima tila kelpasi meille lähes sellaisenaan: uusi vesihana tuli asennettua perinteisemmän tilalle heti muuttomme yhteydessä, mutta muita muutoksia keittiö saa odottaa varmasti vielä pitkään. Keittiössä eniten työn alla on sen yksityiskohdat: todennäköisesti keittiön kaapistot saavat uudet vetimet parempien tullessa vastaan, minkä lisäksi hakusessa saattaa olla tyhjälle seinälle istuva avohylly tai taideteos.

Kotimme sisustus perustuu spontaaneihin päätöksiin, joita teemme aina, kun jokin huonekalu tai esine puhuttelee meitä. Meillä ei ole mitään orjallisesti noudatettavaa sisustustyyliä, mutta pidän kodikkaana kestävää laatua, elämän jälkeä ja persoonallisuutta. Tässä albumissa esittelen sellaisia löytöjä, joita et vielä bongaa kotimme varsinaisista sisustuskuvista. Kun viimeisimmätkin verho-ostokset, mattovalinnat ja seinien maalaukset on tehty, toivon voivani esitellä kaikki tämän albumin esineet ja huonekalut niille jo vakiintuneissa sijainneissa. Siihen saakka "kurkistus kulissien taakse" ole hyvä. ;)

Ensimmäinen oma kotini, 20-luvulla rakennettu palvelusväen puutalo maaseudulla. Vetoisa ja pimeä - mutta kaipaan silti!

Kanila rakennettiin vanhaan leikkimökkiin syksyllä 2013, kun 45 neliön puutalo alkoi käymään pieneksi karvaiselle suurperheelle. Kanit asuivat talven 2013-2014 kanilassa, joka oli lämpöeristetty ja sähköistetty, sekä maalattu kaneja varten muuttoa edeltävänä syksynä. Nykyisesessä kodissamme on niin paljon neliöitä, että myös kanit mahtuvat majoittumaan kanssamme saman katon alla!