Ennen MustajoenElli vieroksui kirpputoreja ja käytettyjä esineitä. Sitten hän hurahti niihin ja kodin ilme muuttui täysin. Nyt sisustus koostuu sieltä täältä löydetyistä kierrätyshuonekaluista ja -esineistä. Uutta tarvitsee harvoin ostaa.
Kotimme ei edusta mitään tyyliä
Asun Raaseporissa mieheni ja kahden lapsen kanssa. Kotimme on semi uusi, eli vuonna 2005 valmistunut 160 neliön omakotitalo, johon me olemme muuttaneet neljä vuotta sitten. Talon sisäpinnat ovat osittain vielä alkuperäisessä tilassa. Haaveilen kyllä pintaremontista, mutta remontoimme pikkuhiljaa huone kerrallaan, pienellä budjetilla.
Kotimme ei edusta mitään varsinaista tyyliä eikä ole supertrendikäs. Talon punainen lanka on second hand. Olen haalinut kalusteita kirpputoreilta, roskalava-ryhmistä sekä osa on tullut perintönä sukulaisilta. Vaikka Ikean kalusteitakin meiltä löytyy, olen useimmat niistäkin hankkinut jo käytettyinä. Hirveän vähän enää löytyy suoraan kaupasta ostettuja kalusteita.
Aikaisemmin en yhtään pitänyt kirpputoreilla pyörimisestä, pidin käytettyjä tavaroita epämiellyttävinä. Jossain vaiheessa oivalsin miten hyvää ja arvokastakin tavaraa ihmiset myyvät. Jos osaa katsoa oikealla tavalla ja etsiä oikeista paikoista, voi tehdä tosi hyviä löytöjä. Sisustustyylini on vaihtunut tämän vuoksi radikaalisti viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Koti on valmistumaton haaste
Vieraat kiinnittävät meillä huomiota enemmän yksityiskohtiin kuin kokonaisuuteen. Kotimme on koko ajan käynnissä oleva projekti, eikä ole valmis vielä; kokonaisuudesta voi olla vaikea saada kiinni.
Parasta kotonamme on valoisa ja avara yläkerta. Yläkerta on jaettu kahteen osaan, oleskelutilaan ja makuuhuoneeseen. Olohuoneessa vietämme paljon aikaa perheen kesken, yhdessä ohjelmia katsellen ja hassutellen. Lisäksi olohuoneen kyljessä on lukunurkkaus, jossa on mukava istuskella yksinäänkin, vaikka villasukat jalassa ja viinilasi kädessä.
Se, mikä ei minua miellytä kodissamme on tyypilliset "pakettitaloratkaisut" kuten alakerran kylpyhuoneen materiaalit. Kylpyhuoneremontti ei ole tällä hetkellä suunnitelmissa, joten näiden kanssa täytyy tulla toimeen.
Koti ei voi olla showroom
Minulla on taipumus hamstrata tavaroita. Mieheni vain pyörittelee päätään, kun aina kotiin tullessani tuon mukanani jotain, joka tarvitsee maalata, kunnostaa tai tuunata. Tälläkin hetkellä autotallissamme odottelee useampi keskeneräinen projekti.
Kerran suostuttelin mieheni hakemaan vanhan keittiön alakaapiston noin sadan kilometrin päästä; kaapisto mahtui juuri ja juuri auton takakonttiin. Onneksi, sillä silloin ei paljon naurattanut. Vielä vähemmän olisi naurattanut, jos reissu olisi ollut hukkareissu. Mutta siinä juuri on se jokin, joka tavaroissa viehättää: niihin liittyy paljon erilaisia muistoja, olivat ne sitten vanhempia tai uudempia.
En pystyisi asumaan uutuuttaan kiiltävässä, lattiasta kattoon valkoisessa kodissa, joka olisi kuin suoraan katalogista. Persoonallisuus on tärkeää, myöskin esineiden historia. Elämän jälkien kuuluu näkyä ja kuulua. Koti ei voi olla showroom tai museo, jossa mihinkään ei saa koskea.
Katso lisää kuvia MustajoenEllin kotikuvia. Blogissaan Mustajoella hän kertoo enemmän elämästään ja tarinoista esineiden takaa.
