Torpan eteläpuoli oli niin pusikoitunut, ettei ikkunoista juuri maisemia nähnyt. Paikka raivattiin ja rakennettiin lähes torpan kokoinen terassi. Hyvien säiden sattuessa voisi periaatteessa elellä ihan kokonaan ulkosalla; on kesäkeittiö, huussi, sohvasänky, suihku... Ja aurinko! Lataudun ja toimin aurinkoenergialla. Terassin kalustus ja ulkoasu on vielä(kin) vähän työn alla, mutta ei niin kiirettä. Ihanaa, kun on projekteja, joihin tarttua toimettomuuden iskiessä!

Olipa projekti! Yltiöoptimistina ajattelin, että äkkiäkös tuommonen mökki pykätään... No, suhteellistahan tuo. Yhdessä kesässä pystyyn on kuitenkin sitten ainakin myöhemmin ajateltuna aika äkkiä. Nyt on ulkokuori ihan viittä vaille valmis (räystäänaluslaudat enää!) ja sisätilojen stailaus on kovassa käynnissä. Menneenä viikonloppuna on ollut sukulaisia koenukkumassa ja hyväksi totesivat. Toinen käyttötarkoitus siis toimii! Talvi näyttää, miten toinen tehtävä onnistuu. Kesäkukkien talvetus siis.

Pitkän ja pimeän syyskauden ja joulunajan 2016 huuhailuja. Pientä päivitystä; ainahan pitää vähän säätää sisustusta ;).

Vanhan torpan pieni ja kompakti, "villi viiskytlukulainen", Marilyn-WC/suihku. Tehty tuunaten siitä, mitä 80-luvulla on laitettu...

Mitä pihalla tapahtuu? Mitä on tehty? Mikä kukkii? Mitä muuta?

Jäinpä sitten syksyllä vuorotteluvapaalle toteuttamaan luova hullu-puoltani. Kirpputoreilta keräilemieni sorvattujen kynttilänjalkojen maalaus ja tyynyt, etenkin farkuista ja vanhoista kanavatöistä kasatut, ovat olleet varsin mieleistä huuhaapuuhaa. Käsillä tekeminen (jota taitoa ei kyllä synnyinlahjaksi tullut saatua) ja luova kehittely on niin ihanaa, että kovasti haaveilen ja suunnittelen uranvaihtoa kokonaan...Punaisena lankana kaikessa on kierrätys ja jo olemassa olevan uudelleenkäyttö iloisesti ja värikkäästi. Lähes kaikki huuhailuni on ajatuksella "siitä tehdään, mitä kaapeista löytyy". Tai kirpputoreilta... Ai että mä ole...

Iso osa kotini sisustuksesta on syntynyt kirpputori- yms. löydöistä. Voi sitä metsästämisen riemua, kun löytää juuri oikeanlaisen aarteen ja vielä HALVALLA! Tähän albumiin ajattelin laittaa kuvia ihan vaan uusimmista impulssiostoksistani, muista albumeista voi bongailla niitä vanhempia...

Kuluvan kesän uutuuksia, omituisuuksia ja muita nähtävyyksiä huuhailijan pihalla. Puutarhahan ei ole koskaan valmis ja muuttuu joka vuosi. Aivan ykkösajanvietettä!

Elvis elää meidän huussissa, vaikka muka kuoli omaansa! Tämä huussi pitää näkemisen lisäksi myös kuulla; Elviksen musiikki "jukeboxista" tahdittaa toimitusta. Huumorilla ja hulluudella höystetty huussi. Tällä hetkellä "elvis-rekvisiittaa" on vaikea löytää mistään, eikä tyyliin kuulu lähteä sitä kovalla vaivalla etsimäänkään; kun sattuu kohdalle, hankin. Itse asiassa huussin somistuksista suurin osa on tullut lahjoina siskolta ja ystäviltä. Ja lisää laitetaan sitä mukaa, kun jostain putkahtaa!

Hups, viime vuoden kesäalbumi on jäänyt julkaisematta... ja keskeneräiseksikin. No, tässäpä muutama muistelukuva. Tänä vuonna onkin tapahtunut jo vaikka ja mitä! Katsotaan, saanko albumia valmiiksi vähän nopeammalla aikataululla.

Me Tarzan, you Jane... Afrikka, sarvikuonojen maa...Joku juttu siinä on, että etnoilu sisustuksessa kolahtaa. Hirsi ja valkoinen on ihan jees, mutta jotain persoonallisempaa otetta ja lisäpotkua kaipailin. No, tiedä sitten yleisestä mielipiteestä, mutta itse tykkään!

Remontin yhteydessä tehtiin kokonaan uusi "kuisti", joka onkin melkeinpä torpan suurin huone... Varsinainen monitoimitila; peilikaapit, joihin mahtuu mieletön määrä tavaraa, stereot musiikinkuunteluun, sohva löhöilyyn, mieletön määrä tilpehööriä jne. Siskoni lempihuone meillä...

Vinttiin hain jotain ihan muuta kuin "perinteistä skandinaavista ilmettä". Erilaisia tiloja ja tyylejä on hauska kehitellä. Vintin tyylinä on tyylittömyys...

TSI, tee se itse. Kaikenlaista aivoitusta iskee vähän väliä! Ja sitten ei kun toteuttamaan, joskus onnistuenkin. Hauskaa se puuhastelu ja huuhailu on silti aina!

Kaikenlaista krääsää ja tarpeellista saa mahtumaan satavuotiaan talon tupaan; torpan hermokeskus

Vajamaja, vierasmökki, möksä, möckerö; monta kutsumanimeä, monta tarkoitusta. Tavarapaljouden säilytys, vieraiden majoitus ja kesäkukkien talvetus ovat pytingin tehtävät. Tunnelma mökissä on maagisen rauhoittava (väritykityksestä huolimatta), ei televisiota vaan ainoastaan radio. Mielen valtaa oikeasti mökkitunnelma; kiireetön ja rauhallinen. Käymme lähes joka ilta mökkeilemässä!

Neljä hyvinkin keskeisellä paikalla kasvanutta isoa koivua oli pakko jo kaataa, ennen kuin kaatuvat lahonneena itsekseen. Surullista. Mutta huuhailijan päässä alkoi möyriä ja mietteet heidän arvoiselleen käytölle (arvokkuudesta voivat kyllä olla eri mieltä) selkiytyivät. Pyysin jättämään runkoa jokaiseen jäljelle. Kahdesta tuli amppelitelineitä ja kahdesta puutarhatonttujen asumukset. Apua, tähänkin olen syyllistynyt! Tonttula valmistuu pikkuhiljaa, mutta mahtaakohan koskaan tulla ihan valmiiksi. Niinhän se aina talojen kanssa on...

Nyt saa pastelli kyytiä kirkkaamman ja räväkämmän tyylin tieltä! Peräkammarihan löytyy jokaisesta vanhasta torpasta! Torppamme kammari ei ole alkuperäistä osaa, vaan on rakennettu joskus 40-luvulla. Tila on varsin haastava sisustaa, sillä yhtenäistä seinää on hyvin vähän; huoneesta tilaa vievät vintinportaat, kaksi ovea ja iso ikkuna...

En ole erityisen innokas jouluihminen, enkä ihan hirveästi huuhaile joulun suhteen. Tuvassamme on aina jouluinen tunnelma, johtuen varmaan punaisen värin läsnäolosta. Siskonpoika totesikin, että keittiömme on ihan selvästi joulupukin paja! Pihalle kyllä virittelen valoja reilusti; kärsin tästä pimeydestä. Valot eivät ole jouluvaloja vaan kaamosvaloja! Esittelen kuitenkin tässä ne muutamat jutut, jotka ovat ihan virallisesti joulukoristeina ja poistuvat piiloon tammikuussa.

Satelee ja on kylmää näin kesällä...alkaa olla tapa nykyisin. Onpahan aikaa tarttua odotteleviin tuunausprojekteihin ja dokumentoida niitä tänne Styleroomiin! Erityisen iloinen olen kirpparilta löytyneestä vanhasta arkistokaapista, josta sain loistavan säilytyspaikan askartelu- ja tuunauskrääsälle. Muitakin ilonaiheita kuvista löytyy. Vielä kun tuota valokuvausta oppisi...

Katonkaan ei aina tarvitse olla valkoinen; löytyy sinistä, mustaa, mustavalkoraidallista ja kultaa. Tapetointi voi mennä täydellisen pieleen, kun ensimmäistä kertaa yrittää, mutta virheistä syntyi mielestäni hauska lopputulos vintin seinään. Matematiikka ei ole vahvuuksiani ja laskin menekin aivan väärin, alakanttiin. Samaa tapettia ei enää ollut saatavilla, joten luovaa hulluutta kehiin ja otetaan alelaarista ihan eri tapetti! Syntyi "kirjastonurkka". Vessan katto oli ihan pakkopäähänpisto.

Talvi tuli tännekin! Kyllä se on tuo lumi, joka tekee talvestakin siedettävän tällaiselle kesäihmiselle. Piha ja sen valoviritelmät lämmittävät mieltä.