Himmelin innoittamana päätin jatkaa perinneaskartelun parissa. Perustin lauantaina ruokahuoneeseen kranssitehtaan. Tehtaan pystyttämiseen tarvittiin reissu metsätontillemme, josta keräsimme isot kasat pihlajan varsia, mustikan- ja puolukanvarpuja sekä männyn ja kuusen oksia. Mainittakoon jälleen, etten ole eläissäni ennen tehnyt yhtäkään kranssia. Jälleen ensikertalainen asialla.

Viikonloppuna innostuin ja ryhdyin himmelihommiin. Rakastan himmeleitä, mutta aikaisempaa kokemusta niiden teosta minulla ei ollut. Kirjastosta löysin loistavan Eija Kosken Himmeli-kirjan ja sieltä selkeän ohjeen perinteisen himmelin tekoon. Muutama viikko sitten tein harjoitushimmelin mustista pilleistä. Tällä testasin onko minulla tarvittaavaa kärsivällisyyttä ja minkäänlaisia taitoja himmelin tekoon. Kyllä on!

Mitä saimme kun laitoimme 50-luvun kirjahyllyn kahteen osaan? Kauan kaivatun tv-tason olohuoneeseen ja seinähyllyn työhuoneen seinälle.

Käydäänpäs välillä yläkerrassa pienellä pyörähdyksellä. Yläkerran aulaa ei voi esitellä yhdellä kertaa, liian pitkä teksti siitä tulisi. Aloitan esittelyn aulan pienemmästä tilasta, kapeasta kaistaleesta rappusten kupeesta. Koko aula oli valkoinen, eikä katon mahtava muoto mielestämme päässyt esille ansaitsemallaan tavalla. Jotain täytyi muuttaa, jotta iso aula ei jäisi kolkon tuntuiseksi...

Yli sata vuotias hirsitalo, joka on muuttunut pikkuhiljaa asukkaidensa näköiseksi. Muutimme yläkerran sinisestä makuuhuoneesta alakertaan, entisenä työ/pelihuoneena toimineeseen makuuhuoneeseen. Samalla hieman remontoimme huonetta ja huomioimme muutoksissa tulevan uuden asukkaamme.

Vanhojen talojen kauniit yksityiskohdat kiehtovat minua kovin. Yli sata vuotias hirsitalomme on aikojen saatossa muuttunut asukkaidensa mieltymysten mukaan, mutta vieläkin on jäljellä todennäköisesti alkuperäisiä kauniita yksityiskohtia. Ihastuin ensisilmäyksellä kotimme vanhoihin parioviin ja koristeellisiin listoihin. Ne osuivat silmiin heti eteiseen astuttuani ja hurmasivat minut kauneudellaan. Pariovet ovat vuosien varrella varmasti saaneet pintaansa monet monituiset maalikerrokset. Meidän taloon tulomme myötä ne saivat jälleen uuden ilmeen.

Tämä on olohuone, hankalan mallinen sisustettava, kotimme keskiö ja rentoutumisen tyyssija. Tervetuloa tutustumaan :)

Rautatieläistalossa on kevättä rinnassa jo kovin. Tässä muutamia otoksia eräältä aurinkoiselta päivältä. Tältä olohuoneemme näyttää helmikuussa.

Haluan jakaa kanssanne pienen piristysruiskeen, värikkään ruokahuoneemme. Kun aamupalani kanssa laahustan ruokahuoneeseen, piristyn välittömästi. Tämä talon valoisin huone sai juuri yhdelle seinälleen tapetin ja täytyy sanoa että se kokoaa värimaailman hienosti yhteen.

Märkää, harmaata ja mitä, nurmikkoa näkyvissä! Ei siitä juurikaan joulumieli irtoa. Yritän kuitenkin parhaani. Olen sentään ostanut jo hyasintteja. Ja pallovalot odottavat nojatuolissa ripustusta.

Teimme olohuoneeseen pintaremontin, jonka aikana seinät vaihtoivat väriä sekä saivat kauniin koristelistoituksen. Vaihdoimme myös katto- ja jalkalistat vanhan talomme ilmeeseen sopivaksi. Tapetoitu seinä maalattiin rohkeasti piiloon. Samalla vaihdoimme huonekalujen paikkoja ja karsimme liikoja säilytyskalusteita pois. Lopputulos jaksaa hämmästyttää vieläkin. Onko tämä tosiaan se sama huone.

Minulla on ilo esitellä teille täysin remontoitu vessamme. Remontin lopputulos kunnioittaa mielestämme hienosti yli sata vuotiaan talomme ilmettä. Kyseessähän on selvästi talomme pienin huone, vain 2,1 neliön suuruinen tila, joka on erittäin kovassa käytössä. Kyseessä on nimittäin talomme ainut vessa.

Vanha keltainen rautatieläistalo. Yläkerran aulan iso puoli on vielä esittelemättä teille, joten tässä se tulee.

Vihreiden pariovien aika on nyt ohi. Vanhat basilikan vihreät ovet toimivat pitkän aikaa olohuoneen katseenvangitsijoina ja ne saivat osakseen paljon positiivista huomiota. Seinien värin ja oikeastaan koko olohuoneen ilmeen muututtua eivät vihreät pariovet enää sopineet tähän näkymään. Maalasin ovet himmeällä Tikkurilan Helmi-kalustemaalilla, sillä kaikki mattapintainen miellyttää silmääni tällä hetkellä. Sävyksi valitsin täydellisen dusty pinkin, Tikkurilan Neito X420.

Meillä ei näköjään kirjahyllyt toimi kirjahyllyinä, mutta onneksi niille on hauska keksiä uusia käyttötarkoituksia.

Tervetuloa poikien huoneeseen. Täällä asustaa joka toinen viikonloppu mieheni pojat, 6v ja 11v. Tässä huoneessa on salainen pelipesä, jonne aikuiset ei meinaa mahtua. Ja kaikkea muutakin kivaa. Tutkitaan hieman tarkemmin...

Tiedättehän lasiverannan, kodin käyntikortin, ensimmäisen asian jonka vieraat näkevät tullessaan kyläilemään. Meidän lasiveranta näytti toukokuuhun räjähdykseltä! Keskeneräiset projektit ynnä muut säilytettiin kauniisti verannalla. Eikä tuo ihana sininen lattia juurikaan päässyt esille tämän tavaramäärän alta...

Tämä on kertomus lavakauluskasvimaan teosta. Kaikista niistä ponnisteluista, joita teimme oman maan herkkujen vuoksi. Palataan nyt viime kevääseen, aikaan jolloin piha räjäytettiin uuteen uskoon. Tämä oli ensimmäinen kevät talossa ja tarkoituksena oli katsella rauhassa mitä puutarhasta kasvaa. Näin ei tapahtunut, me ryhdyimme heti muutostöihin.

Ruokailuhuone sai juuri pienen päivityksen. Paljon saa aikaan pelkästään maalaamalla, vaihtamalla kalusteiden paikkaa ja tuomalla tilaan uusia kalusteita. Huoneessa on kaksi oviaukkoa ja näkymä molemmista on aivan erilainen. Olohuoneesta katsottuna tila on rauhallisen vaalea valkoisten seinien ansiosta, keittiön suunnasta näkymä on täysin valkoisen vastakohta eli kauniin värikylläinen.

Löysin Torista ihanan vanhan vaatekaapin, joka oli todella likainen ja maalipinta huonossa kunnossa. Näin kuitenkin kaiken tämän alta mahdollisuuden. Puinen kaappi on vankkaa tekoa ja pinnan uudelleenkäsittely vaatii vain kunnon pesun, vähän paklailua, hionnan ja maalauksen. Sellainen kolmen päivän homma.

Meillä on kompaktin kokoinen työpiste työhuoneen nurkassa. Sitä ei näe työhuoneeseen katsottaessa, sillä se on sopivasti piilossa oven takana. Siellä ei läppärit, piuhat ja mapit haittaa visuaalista silmääni. Työpisteelle mahtuu kaksi istumaan yhtä aikaa, useasti minä kirjoittelen blogitekstejä ja toinen pojista pelailee vieressä. Pöytälevy on juuri sopivan kokoinen kahdelle läppärille ja kahdelle "työskentelijälle". Työpöytää valaisee kirpputorilta löydetty vanha retro seinälamppu, joka toimii tehtävässään loistavasti.

Pitkään suunnitteilla ollut ruokahuoneen klapikaappi sai viimeinkin tulta allensa. Maanantaina kävimme tilaamassa materiaalit ja tiistaina illalla kaappi oli valmis. Kerrassaan ripeää toimintaa meiltä.

Terveiset lattiatasosta! On aika kertoa mistä haaveilin jo kauan ennen Rautatieläistaloa, no minittäin vanhoista narisevista lankkulattioista. Ensimmäisen kerran kun astuin taloon hihkuin onnesta: ihanaa täällä lattiat narisevat! Moni ei välttämättä tätä ymmärrä, mutta minulle ne kuvastavat kotia jossa on ollut elämää jo kauan ennen meitä. Näin pitää ollakin, paljon elettyä elämää josta on jäänyt jäljet ja tunnelma taloon. Tämän talon tunnelma on lämmin ja turvallinen ja täällä lattiat narisevat astellessani huoneesta toiseen.

Yläkerran vihreän aulan muutos on valmis. Suunnitelmana oli rakentaa vanerista koko ikkunaseinän mittainen pitkä työtaso, jossa koko perhe voi työskennellä samaan aikaan. Kerron nyt miten muutos tehtiin ja paljonko kaikki tämä maksoi. Harvoin puhutaan rahasta, siksi haluan listata tämän muutoksen kustannukset. Nimittäin pienelläkin budjetilla voi saada todella mieluisen muutoksen aikaan. Me ainakin saimme.

Yläkerran makuuhuoneisiin johtavat ovet saivat pirteän oranssin pinnan, joka jatkuu myös lastenhuoneen pöydässä. Eihän ovien aina tarvitse olla valkoisia :) Vaatehuoneen ovi sai vaalensinisen pinnan. Aika ihanasti vaaleansininen ja oranssi sopivat sinisen Kiurujen yö tapetin kanssa yhteen.

Hieman yli vuosi on vierähtänyt vanhassa Rautatieläistalossa. Esittelen teille muutamia ennen ja jälkeen kuvia. Paljon on remonttia tehty, mutta vielä ei ole läheskään valmista. Nämä tilat alkavat jo olla esittelykunnossa. Kaikki on tehty pienellä budjetilla, hyödyntäen mahdollisimman paljon vanhaa ja kierrätettyä. Täytyy todeta, että olen hyvin ylpeä itsestäni ja miehestäni. Me olemme tehneet nämä remontit yhdessä. Annan nyt kuvien kertoa omat tarinansa.

Vanha keltainen rautatieläistalo. Haaveissani nukuin Kiurujen yön alla rauhallisia ja ihania unia. Makuuhuone oli uuteen kotiin muuton jälkeen ensimmäinen remonttikohde.

Esittelen teille alakerran makuuhuoneen, joka on meillä tällä hetkellä työhuoneena/pelihuoneena. Täällä pelataan ahkerasti lautapelejä ja tietokonepelejä (siis pojat pelaavat), täällä minä kirjoitan blogia ja tutkin muita ihania blogeja ja ahmin ideoita. Täällä voi yksi vieras majoittua ja täällä on iso liinavaatekaappi on täynnä remppasälää, miljoonia ruuveja, koukkuja, työkaluja jne. Tämä oli pitkän aikaa epähuone eli huone, jolle ei löydy tarkoitusta ja jonne remppakamat ja paikkaansa etsivät huonekalut laitetaan.

Himmelin paikka on keittiössä, mustaa hirsiseinää ja muurattua valkoista seinää vasten. Siinä pienen ruokapöydän päällä se on arvoisellaan paikalla, sen nimittäin huomaa heti keittiöön astuttua. Tämä keittiön ainut valmis ja lopulliseen muotoonsa remontoitu seinä on ehdottomasti yksi lempinäkymistäni kotonamme.

Vanha keltainen rautatieläistalo. Keittiö oli muutettaessa kaappien vallankumous. Kaapit pois ja hirsiseinä esiin. Täydellistä!

Astut sisään ulkoeteisestä, näet valtavan vanhan hirsiseinän ja mustat massiiviset rappuset. Olet nyt rautatieläistalon korkeassa eteisessä joka toivottaa sinut tervetulleeksi.