Kirpparikeiju asuu Oulussa 1950-luvun kauniissa ja boheemissa kerrostalokolmiossa. Kodista löytyy väriä, tavaraa, Kekkosen muotokuva ja poskettoman ruma vessakoriste. Niin ja myös mies, lapsi sekä kaksi koiraa.
Mikä tekee kodistasi sinulle ainutlaatuisen?
Kotoisuus ja esteettisyys ovat meille tärkeitä asioita omassa kodissa. Pidän siitä, että silmällä on katsottavaa ja että ympärillä on kaikkea kaunista ja värikästä.
Meidän koti on pitkälti rakennettu vähä kerrallaan kirpparilöytöjen varaan. Erikoiset kalusteet ja vanhat tavarat kiehtovat, ja useinkin meille muuttaa joku aivan erityinen aarre, jonka joku tutuntuttu on hylännyt.
Miten nykyinen sisustustyylisi on muodostunut?
Asumme vuokralla, mutta pintaremontoimme kodin muuton yhteydessä kolmisen vuotta sitten. Pinnat ovat pääasiassa valkoiset lattiaa myöten, mutta käytimme myös reippaita värejä tehosteseinissä. Kun yleisilme on rauhallinen ja valoisa, pystyy helposti leikittelemään tekstiileillä, kalusteilla ja tavaroilla. Viihdymme värien keskellä ja yhdistelemme joskus outojakin asioita ronskisti.
Melkein kaikki huonekalumme ovat vanhoja, kokopuisia kalusteita. Ulkonäön lisäksi arvostan vanhojen kalusteiden laatua ja kestävyyttä. Jonkin verran olemme myös itse tuunailleet tai uudelleenverhoilleet kalusteita. Moni vanha kaluste kaipaa vain pikkuisen piristystä maalin tai uuden kankaan avulla; niin siitä tulee taas ihan uudenlainen.
Kerro kotisi paras ominaisuus ja yksi muutosta vaativa asia.
Kotimme paras kohta taitaa olla eteisessä oleva kenkähylly, jonka kehittelimme pienen ja seinäpinnaltaan rikkonaisen tilan pelastukseksi. Katosta roikkuvien kettinkien väliin ruuvailimme hyllyt, jotka imevät monta kymmentä kenkäparia sisäänsä. Vanha rouhea aitan ovi toimii sängynpäätynä, ja siihen en varmaan kyllästy ikinä!
Ärsyttävin asia kotonamme on vanhan talon sähköistys, joka ei enää nykyaikana ole riittävä. Pistorasioita on joka huoneessa vain kaksi, ja nekin aina ihan väärissä nurkissa. Jatkojohdot ovat kavereita, vaikkakin aivan surkeita sellaisia. Joistakin 50-luvun epäkäytännöllisistä ratkaisuista huolimatta arvotan vanhahtavan estetiikan käytännön yläpuolelle. Olkoonkin, että 50-luvun keittiö on hieman matalaksi rakennettu ja epäergonominen - onhan se sentään tosi kaunis.
Mistä kotiin liittyvästä haaveilet?
Jos vanha puutalo ja piha omenapuineen jätetään laskuista, tällä hetkellä haaveilen uudesta sohvasta. Vaihtoehtoina on joko aidosti vanha 50–60-luvun sirolinjainen sohva tai sitten uusi sohva, joka on muotoiltu vanhaan tyyliin.
Mitä väriä, materiaalia tai esinettä et tahtoisi kotiisi?
Kylpyhuoneessani on verrattain kookas, käsittämättömän ruma ja tyylitön muovinen vessanpöntöllä istuva figuuri, joka toimii pattereilla, pitää prööt prööt -ääniä ja laulaa hallelujaa samalla, kun kuuluu vessanpöntön vetoääni. On vaikea kuvitella esinettä, jota en kotiini huolisi. Sisustaminen ei ole niin kovin vakavaa puuhaa.
Lastulevyhuonekalua en kuitenkaan näkisi kotonani. En myöskään pidä sävy sävyyn sointumisesta ja liiasta harkinnallisuudesta. Sen vuoksi kaikenlaiset uutena hankitut sisustusesineet, joiden ainoa funktio olisi toimittaa sisustusesineen virkaa, olisivat aika poissuljettu vaihtoehto.
Mitä vieraat kommentoivat teille tullessaan?
Useimmiten vieraat kommentoivat sellaisia ratkaisuja, jotka ovat itse keksittyjä. Jo mainittu Converse-hylly kerää kehuja. Ehkä siksi, että se on sekä käytännöllinen että näyttävä. Myös Kekkosen muotokuva keittiössä herättää aina keskustelua.
Klikkaa katsomaan Kirpparikeijun albumeita, ja tutustu hänen Kirpparikeijun kotona -blogiinsa.
Kaikki jäsenesittelymme löydät täältä - niitä on jo 50!
- Laura / StyleRoom
